CINNAMON BUNS

Mulle iski viikko sitten kova flunssa ja oon niitä ihmisiä, jotka menettävät haju- sekä makuaistinsa joka ikinen kerta lenssun iskiessä. Aistit alkavat vihdoin palautua, joten päätin sen ja alkavan syksyn kunniaksi leipoa korvapuusteja ensimmäistä kertaa. Ja pitsapohjasta ylimääräiseksi jäänyt puolikas hiivapaketti pääsi tällä kertaa roskiksen sijaan käyttöön. Joskus tarvii herkutella ihan perinteisillä ja rasvaisilla sokeripommeilla ja alkava viikonloppu onkin hyvä syy ottaa rennommin syömisen kanssa.

Heti heräiltyäni laitoin taikinan kohoamaan, jotta pullat olis valmiit miehen kotiutuessa töistä. Pullataikinan ohje on Kinuskikissan (ohje täältä) ja täyte yleisin voi-fariinisokeri-vaniljasokeri-kaneli. En edes muistanut, kuinka vahva tuoksu pullista tulee ja T sanoikin töistä tullessaan, että haistoi nämä rappukäytävässä alaovelta asti. 

Maku oli aivan loistava, ulkonäkö hieman ronski. Ehkä ensi kerralla paremmin. Nyt näille pitäisi keksiä syöjät, sillä tein ohjeesta vain puolet ja silti pullia sai kaksi pellillistä. Yllätysvieraiden varalle tietysti pakkaseen muutama. 

Hyvää viikonloppua!

FAVES

Ihan ensimmäisenä sanottakoon, että huhhuh, en edes tajunnut miten paljon sarjoja katson tai olen katsonut. Ensinnäkin listasin tähän vain ja ainoastaan kaikista pahimmat sarjakoukut ja jätin listasta mm. Life Unexpectedin (suom. Outo, uusi elämä), Frendit, New Girl:in (suom. Kolme miestä ja tyttö) ja varmasti muutaman muun, mitkä ei edes tule tän sarjafriikin mieleen juuri nyt eli lista on todella pitkä.En oikeastaan katso sarjoja telkkarista, sillä maratonit ovat se mun juttu ja siksi odotankin sarjojen ilmestyvän johonkin, jotta voin niitä alkaa seuraamaan.

Eli kuten olen blogin puolella kertonut, lukeudun siihen kastiin joka katsoo mieluummin sarjoja kuin elokuvia. Katson niitä laidasta laitaan, mutta eniten taitaa purra kaikki sarjat liittyen musiikkiin sekä aivot narikkaan tyttöhömppä ainakin kun tarkastelen omaa listaani. Blogin ensimmäinen kilometripostaus, olkaa hyvät!

Kuva täältä

Nashville on draamasarja, joka kertoo ihmissuhteista musiikkibisneksen kulisseissa. Kirkkaimmatkin supertähdet tietävät, että huipulla tuulee ja takanasi on aina joku, joka on valmis viemään paikkasi - ja että rakkaus ei ole helppoa niillekään, joita koko maailma ihailee. (Livtv.fi)

Nashville on mulle itselle kaikista tuorein tuttavuus, mutta tempaisi mukaansa melkein pahiten. En oo itseasiassa törmännyt sarjaan televisiossa koskaan mikä on outoa, sillä sitä on näytetty kahdelta kanavalta. Kantrimusiikki iski lujaa ja sarjan soundtrackit ovatkin mulla kovassa kuuntelussa. Sarjasta on ilmestynyt 3 tuotantokautta ja innolla odottelen jo neljättä. Aika kuluu sarjassa melko nopeasti, sillä yhden jakson päätyttyä saatetaan  seuraavassa ollakkin jo kuukauden päässä, mutta katsojana mukana pysyy silti hienosti. Mä seurasin sarjan 1-2 kaudet Ruutu.fi:stä (Ruutu+) ja 3. kauden Viaplaysta josta sarja poistuukin pian.

Kuva täältä

Orphan Black on kanadalainen scifisarja, jonka lukuisia pääosia näyttelee Tatiana Maslany. Sarjan päähenkilö on Sarah Manning, joka varastaa kaksoisolentonsa Elizabeth Childsin henkilöllisyyden tämän tehtyä itsemurhan. Hänelle pian selviää Elizabethin olleen vain yksi monista klooneista.
Sarja herättää ajatuksia ihmisten kloonaamisen eettisistä ja moraalisista puolista, sekä ihmisen yksilöllisestä identiteetistä. (wikipedia)

Mä en oli scifi-ihminen, en ollenkaan. Tästä syystä en osaa selittää mikä sarjassa iski ja siksi tätä onkin vaikea hehkuttaa, se pitää vaan nähdä. Tätäkin sarjaa on kolme kautta joista odotan innolla neljättä.

 Kuva täältä

Sarjan päähenkilö Piper Chapman tuomitaan 15 kuukaudeksi naisten valtionvankilaan huumerahojen kuljettamisesta entiselle tyttöystävälleen kymmenen vuotta aiemmin. Sarja perustuu Piper Kermanin samannimiseen kirjaan vankilakokemuksistaan. (wikipedia)

Orange is the new black. Myöskin yksi pahimmin iskeviä sarjoja joihin on koukussa lähes kaikki mun läheiset. Some myös räjähtää joka kesä, kun uusi kausi julkaistaan ja mä oikeastaan lasken jo päiviä 4. kauteen. Ensimmäinen kausi on mun mielestä ehdottomasti paras, mutta pakko sanoa että jokaisessa kaudessa jokainen jakso ja etenkin viimeinen jakso päättyy niin, että on vaan pakko katsoa seuraava. Jokaisella vangilla on kerrottavana oma mielenkiintoinen tarinansa. Sarjan löytää Netflixistä. 

Kuva täältä

Ted kertoo vuonna 2030 lapsilleen tarinaa, miten hän tapasi heidän äitinsä. Tapaamista ennen ehtii kuitenkin sattua yhtä ja toista Tedin kaveriporukassa, johon kuuluvat naistenmies Barney, unelmapariskunta Marshall ja Lily sekä Tedin ihastus Robin. (wikipedia)

How I met your mother (suom. Ensisilmäyksellä).  Sarjassa on yhdeksän kautta, 208 jaksoa joista oon nähnyt jokaisen kahdesti, osan jopa kolme kertaa. En vaan kykene kyllästymään sarjassa esiintyvään huumoriin ja jos ei muuta katottavaa ole niin HIMYM pyörimään. Sarja on loistava aivot narikkaan -huumoripläjäys, eli jos tilannekomedia kiinnostaa niin suosittelen ehdottomasti. Jaksot ei myöskään ole liian pitkiä. Tätäkin sarjaa oon toljottanut Netflixistä.

Kuva täältä

Sarja kertoo viidestä naisesta, jotka asuvat kuvitteellisen Eaglen osavaltion Fairview'n kaupungin lähiössä Wisteria Lane -kadulla. Juonenkäänteet liittyvät päähenkilöiden ihmissuhdeongelmiin, jotka taas kietoutuvat taustalla olevaan mysteeriin. Sarja yhdistelee useita tyylejä – draamaa, komediaa, rikosdraamaa, farssia, saippuasarjaa ja satiiria. (wikipedia)

Desperate housewives (suom. Täydelliset naiset). Tähän mä oon itseasiassa koukuttunut ensimmäistä kertaa teininä, sillä äiti katsoi tätä ja koska talossa oli yksi TV niin katsoin sitten minäkin. Pari kautta meni tuijotellen, kunnes sarja unohtui kokonaan. Uusi koukku tapahtui pari vuotta sitten, mutta mulla ei ollut mitään mistä katsoa kyseistä sarjaa. Siskohan sitten kertoi sarjan löytyvän Viaplaysta johon mulla ei ollut silloin tunnukset aktivoituna ja näin ollen uusi kierros, uusi koukku ja uusi hehkutus alkoi.

Kuva täältä

Modern Family on yhdysvaltalainen ns. "mokumenttimuotoon" tehty tilannekomediasarja. Golden Globe- ja Emmy-palkittu komedia ottaa lähitarkastelun kohteeksi erilaisia modernin perheen muotoja: homoparin jolla on lapsia, kolmilapsisen heteroparin ja kaksinkertaisesti etnisen pariskunnan. (wikipedia, mtv.fi)

Modern Family (suom. Moderni Perhe). Sarja jonka myöskin aloitan aina uudelleen ja uudelleen. HIMYMin tavoin en koskaan kyllästy tähän perheeseen ja sarjan huumoriin. Huvittavinta tässä on se, että koukutin T:n sarjaan aivan täysin ja sarjan Phil taas muistuttaa T:tä ihan älyttömästi ja mä taas oon luonteeltani kuin sarjan Claire.

Kuva täältä

Sarjan tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Rosewoodin kaupunkiin, Pennsylvaniaan. Sarja keskittyy seuraamaan teini-ikäisten ystävysten Spencerin, Hannan, Arian ja Emilyn elämää heidän yhteisen ystävänsä Alisonin kadottua. Vuotta myöhemmin ystävykset alkavat saada viestejä salaperäiseltä, itseään ”A”:ksi kutsuvalta henkilöltä, joka uhkaa paljastaa kaikki nelikon salaisuudet. (wikipedia)

Pretty Little Liars (suom. Valehtelevat viettelijät). Aikanaan yksi pahimpi sarjakoukkuja joka on silti valitettavasti mulla pahasti kesken. Sarjaa on kuusi tuotantokautta, joista oon nähnyt vain muistaakseni 3, sillä Netflix ja Viaplay sisältävät molemmat vain sen verran. Yksin lemppareista ehdottomasti, mutta jäänyt kuitenkin unohduksiin.

Kuva täältä

Sinkkuelämää on ironinen ja älykäs komediasarja kuumasta sinkkuelämästä Manhattanilla. Sarah Jessica Parker on toimittaja, joka kirjoittaa lehteen viikkokolumnia "Sex and the City".

Omakohtaiset kokemukset ja ystäväpiirin hulvattomat kommellukset parin etsinnässä pitävät huolta siitä, että kirjoitusaiheista ei ole pulaa. (mtv.fi)

Sex and the city (suom. Sinkkuelämää). Sarja on tuskin jäänyt kovin monelta huomaamatta ja moni onkin varmasti nähnyt jokaisen jakson, pyöriihän sinkkuelämää edelleen telkkarissa lähes koko ajan alusta loppuun. Tääkin sarja on sellainen, mitä jaksan katsoa vaikka oon nähnyt jotkut jakson ainakin kymmenen kertaa.

Kuva täältä

Sarja kertoo ohiolaisen high schoolin epäsuosituimmista oppilaista, jotka pyrkivät etsimään omaa identiteettiään ja toteuttamaan unelmiaan koulun showkuorossa. Sarjassa kuullaan ja esitetään paljon musiikkia. Suurin osa näyttelijöiden sarjassa esittämistä kappaleista on coverversioita tunnetuista popkappaleista ja musikaalisävelmistä. (wikipedia)

Glee. Kun tutuista biiseistä tehdään erilaisia versioita niin kyllä se muhun iskee. Sarjassa myös tapahtuu paljon, mutta samaan syssyyn tapahtumat toistavat itseään ja henkilöillä onkin aina samanlaisia ongelmia olivat he missä tahansa. Tää taitaa olla ainoita sarjoja missä tykkäsin ehkä eniten viimeisimmistä kausista ensimmäisen sijaan. Jännä.

Kuva täältä

Palkittu yhdysvaltalainen sairaalamaailmaan sijoittuva draamasarja, joka seuraa fiktiivisen Seattle Grace-Mercy West -sairaalan harjoittelijoita, erikoistuvia kirurgeja sekä heidän mentoreitaan.
Seattle Grace Hospitalin lääkärit pelastavat ihmisiä päivittäin, mutta hakevat toistensa ystävyyttä, rakkautta ja lohdutusta. Yhdessä he oppivat ymmärtämään että sekä omassa elämässään että työelämässä mikään ei ole mustavalkoista. (viaplay, wikipedia)

Grey's Anatomy (suom. Greyn Anatomia). Tääkin on niitä sarjoja mitä oon jumittanut jo teininä ja kiitos Viaplayn jumittanut aikuisiällä myös 10 kautta katsoen vähintään kaksi jaksoa päivässä. Eli siis viimeisimmät on mulla vielä näkemättä, niitä odotellessa. 

Kuva täältä

Diego Serrano, leski ja kolmen pojan yksinhuoltajaisä, menee naimisiin nuoruudenrakkautensa Lucía Capdevilan kanssa, jolla on entisestä liitosta kaksi tytärtä. Lucía tyttärineen muuttaa Serranon taloon, ja sarja seuraa uusperheen ja heidän ystäviensä jokapäiväistä elämää. Madridin liepeillä sijaitsevaan kuvitteelliseen San Justan kaupunginosaan sijoittuvassa sarjassa ikuisia teemoja ovat ystävyys, avuliaisuus ja leikkimielinen sanailu sukupuolten paremmuudesta. Mutta aina kun apua tarvitaan, sitä myös annetaan. (yle, wikipedia)

Los Serrano (suom. Serranon perhe). Hahahah kuka muistaa Serranon perheen? En muista koska oon viimeksi katsonut tätä sarjaa, mutta varmaan yli kolme vuotta sitten. Pitänee ehkä aloittaa taas alusta, sillä tääkin on sellainen sarja mihin en vaan kyllästy ikinä. Seurasin teininä aktiivisesti sarjaa televisiosta. Muistan myös luoneeni kevyttä ärsytystä ympärilläni, sillä kaikki eivät kestä kuunnella jos sarjassa puhutaan muuta kieltä, kuin suomea tai englantia.

Kuva täältä

Cecily von Ziegesarin kirjasarjaan perustuva televisiosarja. Kirjoissa (ja sarjassa) seurataan teini-ikäisen ystäväjoukon elämää New Yorkin varakkaassa Upper East Sidessa. Gossip Girl on sarjan kertoja. Hän pitää yllä blogia, josta voi lukea viimeisimmät juorut keskeisistä tapahtumista. (sarjaseuraaja, wikipedia)

Gossip Girl. Teini-iän koukutuksia nämäkin, mutta kaikki jaksot on tullut katsottua uudelleen myäs aikuisiällä. Hehkutin joskus Gossip girliä niin, että mulla oli puhelimessa taustakuvana aina gg kuva. Haaveilin aina samanlaisesta elämästä, kuin sarjan nuorilla. Hahah, toiveet muuttuvat!

Kuva täältä

American Horror Story on yhdysvaltalainen kauhusarja. Sarja kuuluu niin sanottuihin antologiasarjoihin; Joka tuotantokaudella on eri tarina ja henkilöhahmo. (wikipedia)

Oon itseasiassa nähnyt tästä vain ensimmäisen kauden ja toisesta kaudesta vain muutaman jakson, sillä toinen kausi ei iskenyt niin lujaa kuin ensimmäinen. Aluksi oli vaikea sisäistää, että jokainen kausi on oma erilainen tarinansa eikä sama tarina jatkukkaan enää kauden loputtua. Ihmettelen, että ylipäätään oon katsonut kyseistä sarjaa yksin, sillä oon melkoinen pelkuri enkä koskaan katso edes kauhuelokuvia ilman seuraa. Pikkusisko mulle sarjasta vinkkas muutama kuukausi sitten ja siitä se sitten lähti. Pitäsi varmaan jatkaa 2. kauden katselua josko pääsisin siihen mukaan.

Kuva täältä

Elämä ja kuolema ovat aina läsnä Ylen sairaalasarjassa. Syke seuraa neljää sairaanhoitajaa kuvitteellisen sairaalan traumaosastolla. Todenmukaisuuteen panostavassa ja korkeatempoisessa sarjassa nähdään haastavia potilastapauksia, jotka limittyvät päähenkilöiden yksityiselämän kuvaukseen. (yle)

Syke. Listan ainoa suomalainen sarja... En hirveesti syty suomalaisiin sarjoihin, mutta onhan niitäkin on tullut tuijoteltua. Jostain syystä ne ei vaan päätyneet listalle asti, mutta Syke kuitenkin ansaitsee paikkansa ihan ehdottomasti. Sarjahan nyt on vaan aivan loistava. Kuin Greyn anatomia suomeksi, ha!

***

Tosiaan en ole mikään kriitikko, eli postauksen ideana on kertoa sarjan perusidea ja lisätä perään itse muutama sana niitä omia ajatuksia. Tämän tekemiseen mulla meni kaksi päivää, kun ensin metsästin kuvat ja niihin linkit. Sen jälkeen etsin jokaiseen eri lähteistä tekstiä, jotta saa jotenkin kuvattua juonta ja näihinkin linkit ja omat kommentit perään. Nyt leipomaan pullaa!

Katsooko joku muu samoja sarjoja? Löytyikö uusia ja mielenkiintoisia vinkkejä?

1 OR 100

Meitä ihmisiä on moneen junaan ja jokaisella on omat tavat, mieltymykset, tyylit ja ystävät. Kun toisella läheisiä ystäviä on yksi tai muutama voi toisella niitä olla kymmeniä. En usko sanontaan "ei se määrä, vaan laatu" kun puhutaan ihmissuhteista juuri ihmisten eroavaisuuksien vuoksi, sillä sanontahan toimii silloin vaan osalla meistä. Se, että on paljon läheisiä ystäviä ei tee niistä ystävistä yhtään sen huonompia, kuten sanonta antaa olettaa. 

Mä taas olen ihminen, jolla ei ole suurta liutaa läheisiä ystäviä ja sekin on ihan ok. En pidä itseäni sulkeutuneena, huonona seurana tai ylipäätään huonona ihmisenä. Kaverit ovat kavereita, eikä kaikkien kanssa klikkaa suurella tunteella. Vähän kuin parisuhde, mutta ei sinne päinkään. Joku sieltä joukosta valloittaa sydämen ja jonkun kanssa homma klikkaa. Muistakaamme myös, että läheiset ystävät eivät myöskään tee muista elämässä pörräävistä ihmisistä yhtään sen arvottomampia.

Eli siis, kenenkään meistä ei tarvitse yrittää olla samanlaisia kuin joku toinen edes ihmissuhteissa. Niin kliseistä kuin se onkin, erilaisuus on rikkaus ja sosiaalinen käyttäytyminen lukeutuu erilaisuuteen. Sanottakoon, että iso liuta ystäviä ei tee kenestäkään tyrkkyä, eikä ripaus heitä tee kenestäkään sulkeutunutta.

Muistakaa myös, että tämä on mun näkemykseni asiaan eikä kenenkään myöskään tarvitse olla asiasta mun kanssani samaa mieltä. 

Rakkaudentäyteistä keskiviikkoa!

FOLLOW, STAY

STOP! Muistithan tänäänkin seurata unelmaasi? Mä muistin. Pikkuhiljaa, pienin askelin eteneminenkin riittää. En unelmoi mistään suuresta enkä halua tulla vaikka lentäjäksi. Unelmien ei tarvitsekkaan olla suuria. Kunhan niitä on. Unelmoidessa ihminen ajattelee, minkälaista elämä parhaiimmillaan olisi, ja sekös tekeekin onnelliseksi! Mun tärkein unelma on ehdottomasti tasapaino ja hyvinvointi ja sen tavoittelu on takkuillut nyt jonkun aikaa, mutta tiedän pääseväni tavoitteeseeni. Täytyy myös muistaa olla itselleen armollinen. Kun itse uskoo itseensä, uskovat muutkin. Unelmat muuttuvat tarpeiden ja iän myötä ja usein yhden jälkeen onkin hyvä kehittää uusi unelma, tai unelmoida vaikka siitä, että se mitä jo omistaa pysyy. Helpottaa huomattavasti, kun on suunta mitä kohti kulkea.

Ällöttävän ärsyttävää hehkutusta, eikö? Hehkutus on ihan ok. Positiivisuus tarttuu samalla tavoin hymyn kanssa. Oon jo aikaisemmassa blogissa joskus kirjoittanut jotain pientä aiheesta, mutta mun mielestä siitä ei voi puhua liikaa. Enkä sillon ollut elänyt tätä ällöpositiivista elämää näin pitkään. Pystyn sanomaan olevani positiivinen ja joku muukin on siitä maininnut mulle ja onpa jopa kertonut saaneensa siitä voimaa.

Yksi hyvä testi on piirtää paperille hymiö, ihan vaan tavallinen kaksoispiste sulkumerkki. Samaa reaktiota hymiön näkemisestä voidaan verrata toisen ihmisen hymyyn. Jos sulle hymyillään, hymyiletkö takaisin? Mä ainakaan en voi olla hymyilemättä. Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan. 

Asiat menevätkin usein juuri niin, kun niiden kuvittelee menevän. Jos päivästä kuvittelee heti silmien avaamisen jälkeen aivan paskan, se mitä luultavimmin on sitä. Toinen hyvä ajattelutapa on kääntää muiden negatiiviset ajatukset itsestäsi heidän ongelmakseen, se ei ole sun huolesi. Se, että on huono päivä on myös täysin ok, huomisesta voi tehdä paremman.

Asenteella, hymyllä ja unelmilla pääsee siis pitkälle. Ihan näin pähkinänkuoressa. Tässä vielä hymy.            :)

FACTS ABOUT...

... ME!

1. Oon tietyssä suhteessa tosi menevä ja kaipaan koko ajan täyttä kalenteria ja tiettyä kiirettä, mutta joissakin asioissa oon ihan hiton saamaton. Tähän lukeutuu kaikkiin virastoihin soittaminen, lääkäriajan varaaminen ja kaikki muu "tosi pelottava".

2. Katson ihan hulluna tv-sarjoja. Oon suorastaan ihan friikki. Kun koukutun johonkin uuteen sarjaan, tuijotan sitä aina kun mahdollista kunnes se loppuu (muutamassa päivässä, riippuen tuotantokausien määrästä toki) ja löydän uuden. On myös joitakin sarjoja joiden kaikki kaudet oon nähnyt useaan otteeseen, mutta katson niitä silti ja ne on aina yhtä hyviä.

3. Avoliiton myötä oon huomannut olevani ihan järjetön siivousfriikki. Huokailen ja murahtelen, kun T jättää tiskinsä pöydälle tai sukkansa lattialle ja kerään sotkut pois ärsyttämästä omaa silmää. Paha tapa, sillä eihän mies koskaan opi jos sotkut häviävät kun itsestään...

4. Mun pukeutumistyyliä vois kutsua sekasorroksi. Yhtenä päivänä tyttömäistä hametta ja seuraavana jollain silmäänpistävällä kuosilla tyylitettyä löysempää housua ja tennaria. Vaihtelu virkistää.

5. Leipomisesta on tullut mulle joku hirveä pakkomielle ja keittiössä häärääminen on puuha minkä parissa touhuaa mielellään. Etenkin, kun vapaa-aikaa tuntuu olevan liikaakin. Leipomista on kuitenkin joutunut hillitseen paljon, sillä me ei saada kaksin syötyä kaikkia mun leipomuksia. Syksyn tullen korvapuustien leipominen on alkanut kuumotella...

6. Edelliseen faktaan liittyen pakastimessa oleva ruoka tai leivos ei miellytä mua sitten yhtään. Jopa jääkaapissa ollut ruoka on inhottavaa lämmittää etenkin mikrossa, mutta se vielä menee jotenkuten.

7. Mulla on äärettömän surkea vastustuskyky ja oonkin useamman kerran vuodessa flunssassa tai kuumeessa. Viime viikonloppu meni kuumeessa ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen mikä on mulle jo ennätys.

8. Oon ehdottomasti aamuihminen ja kadun jos nukun liian pitkään.Usein viikolla nousen ylös T:n lähtiessä töihin 6-7 aikaan. Siksi kirjoitan postausta nyt klo 0830 samalla katsoen aamun uutisia, what?! Aamukahvin oon juonut jo tunti sitten, kreisii.

9. Juon aivan liian vähän päivässä ja oonkin yrittänyt tosissani opetella juomaan vettä kantamalla vesipulloa mukanani. Joskus huomaan juoneeni vain kupin kahvia aamulla. Paha tapa.

10. En enää ymmärrä somea. Olin ennen ajan hermolla kaikista sosiaalisista medioista ja päivitin niitä ahkerasti. Nyt en jaksa päivittää facebookkia, joka sekin on kuulemma jo ihan kuollut. En oo koskaan ymmärtänyt mm. Ask.fmää tai snapchatia. Snapchat mulla on ollut hetken, kunnes tajusin että en ihan oikeesti osaa käyttää sitä, mutta kaikki se hypetyksen määrä...

11. En osaa enää shoppailla. Musta tuntuu, että oon aivan äärettömän pihi enkä koskaan raaski ostaa haluamaani. Pitäis opetella taas vähän löysäämään otetta, jotta sais uudistettua vaatekaappiaan edes vähän.

12. En oo todellakaan vitsiniekka. En osaa letkauttaa mitään nasevaa ja hauskaa yhtäkkiä, vaan hauskat jutut multa on usein tosi vanhoja ja tosielämään perustuvia kommelluksia. Ei vaan irtoo!

13.Mulla on ilmennyt vuoden sisällä pölyallergia. Tätä ei tosin ole todettu, mutta muuta selitystä ei olla keksitty aivastelulle ja nenän tukkoisuudelle, jota ei ilmene 1-2 päivään siivoamisen jälkeen. Pahimmat oireet huomattiin viime syksynä.

14. Oon alkanut pikkuhiljaa parantua puhelinriippuvuudesta. Pystyn jättämään sen huoletta sisälle istuskellessani ulkona tai joskus tullessani kotiin se jää mun laukkuun eikä kulkeudu samantien viereen, kuten ennen.

15. Mulla on kaksi lävistystä ja tatuointi. Navassa on killunut koru jo kohta kymmenen vuotta ja tuoreena tulokkaana suussa on smiley. Tatuoinninkin saa tarvittaessa piiloon eli kaikki on sellaisia mitkä näkyy vaan jos tahtoo niiden näkyvän, mutta pysyvät tarvittaessa piilossa.

16. Haluaisin kovasti taas muuttaa. Tai oikeastaan muuttopäätös oli tehty jo mun muuttaessa T:n luo, sillä halutaan molemmat pois alueelta missä nyt asutaan. Ei vaan sovi meille.


17 .En osaa ottaa kantaa useimpiin maailmaa kuohuttaviin uutisiin, sillä en kovin usein jaksa paneutua niihin tarpeeksi ja kun en aiheesta tiedä niin on parempi pysyä aiheesta hiljaa.

18. Oon aika tempperamenttinen ja kovapäinen. Osaan kyllä myöntää jos oon oikeasti väärässä, mutta helppoa se ei mulle ole.

19. Tykkään syödä terveellisesti. Puhdas ruoka ja tavallinen kotiruoka on ihan parasta, mutta parisuhteessa on tullut syötyä liian usein ulkona. Omista ruokailutottumuksista on kyllä tullut lipsuttua, kun usein se mistä pidän ei kelpaa toiselle. Pitäis saada itsensä taas ruotuun.

20. Oon sitä mieltä, että elokuva missä näyttelee Johnny Depp ei voi olla huono.

Pus, M

SOMETHING AWESOME

Kävin Ruisrockissa - ihan ekaa kertaa. Näin Ellie Gouldingin, se oli pysäyttävän upeeta. Koko maa tärisi - ihan oikeesti. 

Taas vähän myöhässä tätäkin, mutta tosiaan Ruisrock-neitsyys tuli tän kesän ainoina hellepäivinä menetettyä ja täytyy sanoa, että kokemus oli melkein yhtä hyvä kun aikanaan Monday Bar neitsyyttä menettäessä ja kommentti sama: tänne mä tuun uudestaan. Pienimuotoisen lippusähläyksen jälkeen saatiin liput perjantaille mikä oli mulle oikein loistava päivä nimenomaan Ellie Gouldingin takia. Oon vieläkin ihan fiiliksissä ja paria videota katsoessa tulee edelleen kylmiä väreitä. Vaikka oonkin muka niin vannoutunut konemusiikkifriikki niin kyllä sitä tulee muutakin soitettua spotifystä haha. 

Mutta ei muuta, tylsää työnhakua ja sateisia ilmoja, harmillista ja tylsää siis. 

Sateesta huolimatta, hyvää alkavaa viikkoa!

M

SERIEFREAK´S DIARY

Huhhei, melkoinen meininki ollut tässä reilun viikon. Juuri hetkeä ennen viime postausta irtisanoin tosiaan asuntoni ja uusi kotikolo sijaitsee nyt Turussa, jossa ehdin viettämään viisi päivää ennen juhannusta. Juhannus taas sujui Kangasalla mökkeilyn merkeissä ja tämän viikon lopulla pitäisi lähteä suloiseen kotikaupunkiin siivoamaan entinen asunto ja viettämään aikaa ystävien kanssa läksiäisten merkeissä, eli kiirettä pitää siis. 

Kuitenkin, tää kaikki hektisyys ja hyppely paikasta toiseen jotenkin rauhoittaa mua. Juuri tällä hetkellä, kun ei ole velvoitteita missä pitäisi olla opintojen tai töiden merkeissä on hyvä että on tekemistä. Oon viimeksi 15-16 vuotiaana pitänyt kunnon kesäloman, joten ei ole pieni ihmismieli ihan tottunut tällaiseen rauhallisuuteen. Miestäkin käsken toisinaan herättämään mut töihin lähtiessään, jotta saan pidettyä edes jonkinmoisen rytmin. Eli näin lyhyesti todettakoon, että lomailu on mulle täysin tuntematon ja outo käsite, mutta luulen tän tekevän mulle oikeesti tosi hyvää, sillä välillä ihmisen vaan on pakko pysähtyä.

Pysähtymisestä toiseen aiheeseen, nimittäin sarjoihin. Oon aivan käsittämätön sarjafriikki ja näin ollen onkin tullut nähtyä kaikki kaudet todella monesta sarjasta. Oon hulluna mm. sarjoihin

Greyn anatomia

Täydelliset naiset

Syke

How I met your mother

Moderni perhe

O.C

Devious Maids

Gossip Girl

Pretty little liars 

Life Unexpected

Orange is the new black 

Glee

Gossip Girl

...

Ja listalta varmasti puuttuu monia muita jotka on tullut tuijotettua läpi. Kun löydän hyvän sarjan, en pysty lopettamaan sen katselua vaikka tiedän, että se hyvä jatkuisi pidempään mitä vähemmän jaksoja katsoisin päivässä. Etenkin Orange is the new black on mulle sellainen rakkaus, että julkaisupäivän jälkeen sarja on katsottu ensimmäisen vuorokauden aikana. Elokuvien ystävää musta ei koskaan tullut, mutta sarjojen rakastaja kyllä.

Oon löytänyt taas uuden rakkauden, nimittäin toisessa kuvassa vilahtavan Orphan Blackin! Aloitin katselun vissiin maanantaina, ja aloitin juuri hetki sitten 3. kauden, hupsis! Kuten listalta näkyy, scifi ei oo mun juttu, mutta tää on! Niin suurta rakkautta, niin ihana netflix! Nyt ruokaa ja ahmimaan lisää netflixiä ennen kuin mies tulee töistä kotiin! 

Pahoittelut sekavasta postauksesta jossa ei taas ollut päätä eikä häntää, mutta näillä mennään.

Byeee!

GRADUATION

"Onni on unelmoida ja
pyrkiä pienestä suureksi.
Onni on ahkeroida ja
tehdä haaveita todeksi."

Kun peruskoulun jälkeen aloitin ammattikoulussa opiskelemaan artesaaniksi kuvittelin, että hakeudun töihin vaatteiden pariin ja sille tielle jään. Iän karttuessa ala ei enää tuntunut omalta - ollenkaan. Opinnot jäivät kesken ja pari vuotta meni täysin töiden parissa, kunnes päätin hakeutua sosiaali- ja terveysalalle. Muistan edelleen, kuinka onnellinen olin päästessäni pääsykokeisiin ja kuinka silloinen avopuolisoni joutui pääsykokeista valittujen opiskelijoiden nimet selaamaan läpi ja kertomaan löytyykö sieltä mun nimeä, itse en uskaltanut. Tärisin onnesta ja huudahdin onneni facebookkiin keskellä yötä.

Kotikaupungissani erikoistumaan pystyi vain ja ainoastaan lapsiin ja nuoriin ja sinne halusinkin. Opintojen ohessa tein kuitenkin töitä vanhuspuolella jossa sain kehittää ammattitaitoani reilun vuoden. Innostuin ahmimaan tietoa sosiaali- ja terveysalasta aivan yli oman koulutuksenikin ja päätin, että aijon jatkaa opintojani tulevaisuudessa ammattikorkeakoulussa. Sen aika ei tosin ole vielä. Ensin hoidetaan alta pois muutto ja hakeudutaan töihin. Nyt ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun olen täyttänyt 16-vuotta, mulla on vihdoin 23-vuotiaani vihdoin mahdollisuus pitää kesäloma ja voi kuinka aijonkaan siitä nauttia!

Nyt voin siis vihdoin tuulettaa - olen valmis lähihoitaja!

CAKE.JPG

Toissaviikolla kokeilin tällä ohjeella (linkki) taitojani keittössä ja tein sitruunajuustokakkua valkosuklaapohjalla. Kyseisestä blogista löytyy muitakin kokeilemisen arvoisia ohjeita ja oonkin siihen aivan koukussa.

Rakkauden leipomista ja keittiössä hääräämistä kohtaan sytyttyä uudelleen alkoin selailemaan tosi paljon erilaisia blogeja miehen katsellessa vieressä. Miehen huomion kiinnitti aina kaikki missä mainittiin sitruuna. En oo itse kovin suuri fani sitruunalle muuten, kuin inkivääriteessä tai vedessä, sillä erilaisten rahkojen ja jogurttien myötä mun makuaisti on kokenut happamia pettymyksiä. Kuitenkin, herran synttärikakku muodostui sankarin omien mieltymyksien pohjalta, joten tässä on. Eikä munkaan makuaistini tällä kertaa pettynyt tai naama mennyt mutrulle.

Linkin ohjeesta poiketen, mulla oli käytössä 23cm irtopohjavuoka, joten ohjetta soveltaen pohja on kaksinkertainen ja kakku huomattavasti matalampi, mutta en kokenut tätä mitenkään ongelmana. En oo koskaan aikaisemmin tehnyt juustokakkua ja mun keittiövälineillä se osoittautuikin melkoiseksi haasteeksi, mutta selvittiin ja sankari oli tyytyväinen. Ehkä jonain päivänä mullakin löytyy asianmukaisia aseita.

WHAT? WHERE? WHEN?

Kävin ensimmäistä kertaa konemusiikkibileissä vuonna 2011 ja sen jälkeen se on ollut menoa se. Vähän rankempi konemusiikki valui trancen ja housen lisäksi mun soittolistoille muistaakseni siinä 2012-2013 paikkeilla ja vuosien varrella onkin tullut käytyä niin Whiteout, Wonder kun pienemmätkin bileet. Kaikista parasta mun mielestä on kuitenkin ollut Monday Barin risteilyt, jossa bilekansa hyppää laivaan ja seilaa konemusiikin soidessa milloin Riikaan ja milloin taas Ruotsiin tai Tallinnaan. Nyt se on taas ihan kulman takana!

Ensimmäinen mun reissuista oli Monday Bar Black & White Cruise vuonna 2013. Sen jälkeen samainen risteily 2014. Reissut on aivan super rankkoja eikä todellakaan rentouttavia risteilyjä, mutta sitäkin hauskempia. Oon tavannut ihan uskomattoman ihania ihmisiä joista on tullut omalla tavallaan todella rakkaita ja tärkeitä, vaikka suurinta osaa näkeekin joskus ja jouluna. 

Ollaan siis tosiaan lähdössä perjantaina viettämään mun synttäreitä ja tamppaamaan laivan lattiaa, kun Monday Bar starttaa Spring Cruisen joka on mulle siis uudenmoinen kokemus. Ihanat ihmiset ja hyvä musiikki, lauantaina 23 ikävuoden rajapyykin täyttävä meikäläinen on ready! 

COFFEE WITH SUGAR

Huomattuani mun iholle parhaimman hoitokeinon olevan puhdistus suihkusaippualla ja kosteutus Bio-oililla en oo muita ihonhoitotuotteita raahannut mukanani kaupoista aikoihin. Kasvoista huomasin, että alkaa kuivuus ottaa taas valtaa mikä ihmetytti, sillä näin tapahtuu yleensä vain ja ainoastaan talvella kylmyydestä. Ajattelinpa siis sekoittaa kotoa löytyvistä ainesosista itselleni kuorinnan koko vartalolle.

Sekoitin vähän summanmutikassa keskenään aineita, jotka ovat hyväksi iholle. Öljyä ja hunajaa kosteuttamaan, sokeria poistamaan kuollutta ihoa ja pehmentämään sekä kahvia edistämään verenkiertoa. Oon joskus myös kuullut, että myös kaneli hoitaa kuivaa ihoa joten miksei? En muista missä on tarkat ohjeet, jos silmämääräisyys ei riitä. Koostumus oli mun mielestä hyvä joten sai kelvata. Kokonaisuus oli suurinpiirtein tämä:

2-3 rkl oliiviöljyä (itse lorautin silmämääräisesti)

2 rkl käytettyjä kahvinpuruja (suodatinkahvi)

1-2 dl sokeria

1 rkl hunajaa

ripaus kanelia

Aineet hyvin sekaisin ja kevyt hieronta puhtaille kasvoille. En suosittele herkkäihoisille, melko karkeaa tahnaa kasvoille. Itse käytin kasvoille ja käsiin, sillä käsidesin käyttäminen töissä kuivattaa mun käsiä todella, joten nekin kaipasivat hieman jotain spesiaalia. En oo mikään ihoexpertti, mutta olo virkistyi ja ihoa ei todellakaan kiristänyt. Ohjeella tulee paljon tavaraa, joten heitin purkkiin ja tutkailen huomenna miten toimii, sokeri ainakin mitä luultavimmin sulaa joukkoon.

M

MAGICAL GINGER

Olo alkaa hieman kohentua, mutta puolikuntoisena on aloitettava uusi työviikko. Viikonloppu on mennyt kyllä totaalisesti rajun flunssan kourissa peiton alla ja Täydellisiä naisia tuijottaen, mutta myös uusia juttuja kokeillen! 

Flunssaa sairastaessani oon ollut aina melko skeptinen kaikkien poppaskonstien suhteen ja särkylääkettäkin otan vasta kun on oikeesti pakko. Eli sillon kun särky on niin kova, että tekee mieli itkeä. Annan pienen kuumeen usein riehua, jotta se muka tappaisi pöpöt nopeammin ja kaikista tärkein: valitan ja voivottelen surkeaa kohtaloa. Kunnes törmäsin voimajuomaan!

Inkiväärillä kerrotaan olevan useita terveysvaikutuksia, joista innostuneena saatan alkaa tästedes nauttimaan tätä voimajuomaa muulloinkin kun flunssassa! Inkiväärin nimittäin kerrotaan mm parantavan verenkiertoa laajentamalla pintaverisuonia, vähentävän turvotusta, helpottavan migreeniä ja auttavan oikuttelevaan vatsaan. Flunssan oireita tämä ihmelääke taas helpottaa tievittämällä tukkoisuutta, irrottamalla limaa keuhkoista ja lisäten hikoilua. 

Liekö juoma toiminut lumelääkkeenä vai helpottiko olo ihan oikeasti, mutta hetken päästä olo oli huomattavasti siedettävämpi. Mun ei hirveesti tee mieli kuumaa mehua ja tee ei maistu flunssassa juuri miltään, mutta tää uppos kyllä yllättävän hyvin. Helppoa ja edullista. 

Itse keitin ½ litraa vettä, jossa hautui paloiteltu inkivääri. Koska inkiväärin maku on melko voimakas on 1-2 sentin pala sopiva, sen paloittelin pieniksi kolikon paksuisiksi viipaleiksi. Kaveriksi puolikkaan sitruunan mehu (mikäli sitruuna on pieni voi toisen puolen paloitella kattilaan). Siivilän kautta kuppiin ja hunajaa hellimään kipeää kurkkua sekä tasapainoittamaan kitkeryyttä. 

Keittäisin tätä mielelläni vielä ennen nukkumaanmenoa, mutta ikäväkseni mulla uupuu sitruunat.

Ihanaa uutta viikkoa! - M

HOLIDAY

Pääsiäisloma. Parempi myöhään kuin milloinkaan ja sitä rataa. Kuten oikeastaan kaikki lomat, tuli tämäkin vietettyä Turussa. 

Menomatkalla junassa tuli huomattua, että matkustelu iltaisin ei todellakaan sovi mulle, tai oikeastaan mun unirytmiin. Väsymys oli kova, sillä ihmisenä oon aika aamuvirkku ja päivätyö toki vaatii myös veronsa. Olin perillä vasta hieman ennen yhtätoista, jolloin normaalisti oon jo unessa tai ainakin puoliunessa. Matkalla iski kova nälkä ja päästessäni kotiin (vietän aikani 50/50 tässä asunnossa, joten se alkaa olemaan jo koti, vaikka kirjoilla asun vielä muualla) siellä odotti täydellinen kanasalaatti, patonkia, tuorejuustoja ja valkoviiniä, sekä jälkiruoaksi valko- ja maitosuklaaseen dipattuja mansikoita. Aivan täydellinen yllätys väsyneelle ja nälkäiselle. Ainiin, ja jälkiruoan jälkiruoaksi hörpättiin kuplivaa. Ihana aloitus lomalle ja ihana mies.

Viikonloppuun kuului kaksi lenkkiä erilaisissa maastoissa; toinen kauniilla luontopolulla Katariinanlaaksossa ja toinen lähellä Luolavuorta suurella kalliolla, jonne oikeastaan eksyttiin vahingossa kesken iltalenkin sunnuntai-iltana. Rakastetaan molemman luontoa ja kauniita maisemia ja sunnuntain lenkin päätteeksi mietiskelimmekin jo uusia paikkoja jonne painattaa lenkkarit sauhuten.

Aivan, ja kuten kunnon lomaan kuuluu tuli myös herkuteltua ja tehtyä pizzaa peräti kahtenä päivänä peräkkäin. Harmi etten saanut näpsättyä kuvaa naisen ja miehen pizzan erosta, kun kumpikin saa toteuttaa ja täyttää kasan pieniä pizzoja ihan itse. Oon itse melko visuaalinen ruokailija jonka mielestä kaikki maistuu paremmalta mitä kauniimmalta ruoka näyttää kun taas mies taisi ajatella, että enempi parempi ja pizzoista yksi taisi olla yhtä korkea, kuin leveäkin. 

Tällä hetkellä parantelen itseäni kotosalla, sillä mulle iski torstaina taas kova flunssa.Valmistujaislakki saapui postissa ja nyt vain odotellaan toukokuuta jolloin sen saa painaa päähän.

Kivaa kevään jatkoa! :* - M

LAST FEW DAYS

Tiedättekö ne aamut, kun heräät pirteänä uuteen päivään ja voit huudahtaa kanssaihmisten kummastellessa sulla olevan loistava päivä? Mulle kävi näin viime perjantaina ja pelkäsin, että pian joku palauttaa mut takaisin maan pinnalle kalauttamalla otsaan tai muuta mukavaa. 

Mä olen nautiskelija, joka keksii positiivisia puolia lähes kaikesta, hermostun liian negatiivisesta ja luovuttaneesta asenteesta melko pian, sillä pelkään ajautuvani itsekin jonkinmoiseen negatiivisuuskoomaan. 

Kuitenkin, perjantaissa oli jotain erilaista. Se ei ollut mulle tavallinen päivä muiden joukossa, sillä äärettömän hyviä asioita tapahtui paljon jo heti aamusta. Mulle mm selvisi, että saan jatkaa töissä koko lukuvuoteni ja näin ollen opintojeni loppuun saakka, eli koulun penkin kuluttaminen on ennen jatko-opintoja hetkeksi historiaa! Muitakin ihania asioita ripotteli päivän mittaan eteen. 

Olin onnellinen. 

Oon kuitenkin sairastellut pari viikkoa ja flunssa alkaa viimein hellittää otettaan. Pian saa heittää tossut jalkaan ja spurttailla kevään ensimmäiset juoksut! Flunssan takia oon siis ollut neljän seinän vankina niin töissä, kuin vapaa-aikanakin. 

valloittavaa kevättä ja ihanaa uutta alkanutta viikkoa! 

M

ERÄJORMA

Rauhallista, hiljaista ja tyyntä. Palaan hieman ajassa taaksepäin ja muistelen itsekin syksyistä viikonloppua Venäjän rajalla jossa isovanhempien mökki sijaitsee. Aamuvirkkuna heräsin vierasmökistä reippaana ja ajoissa, kuiskutin äitini koiralle hiljaa "pissalle" ja astuttiin yhdessä kirpeään aamuun. Kosteassa ilmassa kipitettiin isoon mökkiin, missä mummu keitteli kahvia ja valmisteli aamupalaa. Hyvää ruokaa, perhe ja puusauna. Pari päivää meri oli aivan tyyni, eikä syksyisten ilmojen vuoksi veneilijöitä juuri näkynyt. Pelattiin uunoa ja naurettiin, kun äiti tanssi voitontanssia ja kuumimmaksi aiheeksi muodostui, että hän on uuno-mestari. Paluumatkalla kuuntelin Kasmirin amk dropout albumin läpi - monta kertaa.

Syy siihen miksi palaan tähän rentouttavaan viikonloppuun ja rentoihin kuviin on se, että mun opinnäytteeni meni läpi hyväksytysti. Vois siis melkein sanoa mun mielen näyttävän samalta kun yllä näkyvät kuvat. Suurin stressi on poissa ja päättöharjoittelun jälkeen loppuvuosi sujuukin melkein kun vettä vain. Valmistuminen alkaa vihdoin olla totta.

FIRST OF ALL

Kuten oikeastaan aina, startataan blogit kertomalla itsestään. En aijo poiketa tästä traditiosta. Let's menoks. Osa tähän blogiin törmätessään saattaa kuvista tunnistaa tutut kasvot. Mila at first glance blogi toimi internetissä nähtävillä vuosina 2012 - 2014. Kiireet, väsymys ja turhat aiheet päätyivät lopulta blogin kohtaloksi. Kirjoittajan teknisen ammattitaidon seurauksena  poistuivat blogista myös kaikki kuvat vahingossa. En väitä, ettäkö tämä blogi tulisi menestymään edeltäjäänsä paremmin, mutta hinku takaisin kirjoittamaan on kova.

Blogin nimi itsessään tulee suoraan edellisestä blogista. Mila at first glance muokkaantuu lyhyesti ja ytimekkäästi suomen kielelle ja toimii tästedes siis nimellä Ensisilmäyksellä. Alun perin blogin edeltäjän nimi lähti siitä, että blogi on ensisilmäys, pieni pintaraapaisu kirjoittajansa elämään jota ei sen syvemmin lähdetä blogissa analysoimaan.

Ihan näin yleisesti; olen Mira. Vuosia mittariin on kertynyt 22 ja toukokuussa luku vaihtuu 23een. Asun toistaiseksi vielä pienessä kaupungissa Pirkanmaalla, mutta kesällä kun saan käteeni lähihoitajan paperit, päähäni lakin ja lähihoitajan luvat, pakkaan pienen ja suloisen kaksioni laatikoissa autoon ja lähden Turkuun parempien työmahdollisuuksien, jatko-opintojen ja ehkä vähän myös poikaystävän perässä. 

En ole mitenkään lahjakas kirjoittamaan tai kuvaamaan, mutta blogin kirjoittamisen paras puoli on etenkin se, että sinne saa järkevästi talteen materiaalia jota voi itsekkin tutkia jälkeenpäin. Edellisen blogin myötä tuli koettua myös nettikiusaamista, joka ei kyllä tämän kylän ihmisten osalta jäänyt vain siihen nettikiusaamiseen. Onnistuin kun onnistuinkin lopulta ottamaan asian käsiini ja siirtämään sen mitättömyyksien laatikkoon. Sain uutta puhtia ja voimaa kirjoittamiseen sekä vahvistuin ihmisenä. Kaiken sen myllerryksen jälkeen arvosanani parantuivat alkaessani yrittää tosissani, tein paljon töitä sekä oman hyvinvointini että tulevaisuuteni eteen, enkä voisi olla kokemuksiini ja saavutuksiini tyytyväisempi. 

Tämä, ihka uudistettu versio edellisestä tulee keskittymään tulevaisuuteen. Uuteen elämään ja sen positiivisiin, mutta myös negatiivisiin puoliin. Mitä liikkuu pian valmistuvan lähihoitajan päässä juuri ennen maaliviivaa? Miten pikkukaupungin kasvatti selviää isossa kaupungissa? Ja mitä tapahtuu kun ennen tumpelo kokki innostuukin yhtäkkiä leipomisesta ja ruoanlaitosta? 

Mulla ei vielä itsellänikään ole sen suurempaa visiota tai toivetta tämän blogin suhteen, mutta pitää katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan!