STOP! Muistithan tänäänkin seurata unelmaasi? Mä muistin. Pikkuhiljaa,
pienin askelin eteneminenkin riittää. En unelmoi mistään suuresta enkä
halua tulla vaikka lentäjäksi. Unelmien ei tarvitsekkaan olla suuria.
Kunhan niitä on. Unelmoidessa ihminen ajattelee, minkälaista elämä
parhaiimmillaan olisi, ja sekös tekeekin onnelliseksi! Mun tärkein
unelma on ehdottomasti tasapaino ja hyvinvointi ja sen tavoittelu on
takkuillut nyt jonkun aikaa, mutta tiedän pääseväni tavoitteeseeni.
Täytyy myös muistaa olla itselleen armollinen. Kun itse uskoo itseensä,
uskovat muutkin. Unelmat muuttuvat tarpeiden ja iän myötä ja usein yhden
jälkeen onkin hyvä kehittää uusi unelma, tai unelmoida vaikka siitä,
että se mitä jo omistaa pysyy. Helpottaa huomattavasti, kun on suunta
mitä kohti kulkea.
Yksi hyvä testi on piirtää paperille hymiö, ihan vaan tavallinen kaksoispiste sulkumerkki. Samaa reaktiota hymiön näkemisestä voidaan verrata toisen ihmisen hymyyn. Jos sulle hymyillään, hymyiletkö takaisin? Mä ainakaan en voi olla hymyilemättä. Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan.
Asiat menevätkin usein juuri niin, kun niiden kuvittelee menevän. Jos päivästä kuvittelee heti silmien avaamisen jälkeen aivan paskan, se mitä luultavimmin on sitä. Toinen hyvä ajattelutapa on kääntää muiden negatiiviset ajatukset itsestäsi heidän ongelmakseen, se ei ole sun huolesi. Se, että on huono päivä on myös täysin ok, huomisesta voi tehdä paremman.
Asenteella, hymyllä ja unelmilla pääsee siis pitkälle. Ihan näin pähkinänkuoressa. Tässä vielä hymy. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti