LAST FEW DAYS

Tiedättekö ne aamut, kun heräät pirteänä uuteen päivään ja voit huudahtaa kanssaihmisten kummastellessa sulla olevan loistava päivä? Mulle kävi näin viime perjantaina ja pelkäsin, että pian joku palauttaa mut takaisin maan pinnalle kalauttamalla otsaan tai muuta mukavaa. 

Mä olen nautiskelija, joka keksii positiivisia puolia lähes kaikesta, hermostun liian negatiivisesta ja luovuttaneesta asenteesta melko pian, sillä pelkään ajautuvani itsekin jonkinmoiseen negatiivisuuskoomaan. 

Kuitenkin, perjantaissa oli jotain erilaista. Se ei ollut mulle tavallinen päivä muiden joukossa, sillä äärettömän hyviä asioita tapahtui paljon jo heti aamusta. Mulle mm selvisi, että saan jatkaa töissä koko lukuvuoteni ja näin ollen opintojeni loppuun saakka, eli koulun penkin kuluttaminen on ennen jatko-opintoja hetkeksi historiaa! Muitakin ihania asioita ripotteli päivän mittaan eteen. 

Olin onnellinen. 

Oon kuitenkin sairastellut pari viikkoa ja flunssa alkaa viimein hellittää otettaan. Pian saa heittää tossut jalkaan ja spurttailla kevään ensimmäiset juoksut! Flunssan takia oon siis ollut neljän seinän vankina niin töissä, kuin vapaa-aikanakin. 

valloittavaa kevättä ja ihanaa uutta alkanutta viikkoa! 

M

ERÄJORMA

Rauhallista, hiljaista ja tyyntä. Palaan hieman ajassa taaksepäin ja muistelen itsekin syksyistä viikonloppua Venäjän rajalla jossa isovanhempien mökki sijaitsee. Aamuvirkkuna heräsin vierasmökistä reippaana ja ajoissa, kuiskutin äitini koiralle hiljaa "pissalle" ja astuttiin yhdessä kirpeään aamuun. Kosteassa ilmassa kipitettiin isoon mökkiin, missä mummu keitteli kahvia ja valmisteli aamupalaa. Hyvää ruokaa, perhe ja puusauna. Pari päivää meri oli aivan tyyni, eikä syksyisten ilmojen vuoksi veneilijöitä juuri näkynyt. Pelattiin uunoa ja naurettiin, kun äiti tanssi voitontanssia ja kuumimmaksi aiheeksi muodostui, että hän on uuno-mestari. Paluumatkalla kuuntelin Kasmirin amk dropout albumin läpi - monta kertaa.

Syy siihen miksi palaan tähän rentouttavaan viikonloppuun ja rentoihin kuviin on se, että mun opinnäytteeni meni läpi hyväksytysti. Vois siis melkein sanoa mun mielen näyttävän samalta kun yllä näkyvät kuvat. Suurin stressi on poissa ja päättöharjoittelun jälkeen loppuvuosi sujuukin melkein kun vettä vain. Valmistuminen alkaa vihdoin olla totta.

FIRST OF ALL

Kuten oikeastaan aina, startataan blogit kertomalla itsestään. En aijo poiketa tästä traditiosta. Let's menoks. Osa tähän blogiin törmätessään saattaa kuvista tunnistaa tutut kasvot. Mila at first glance blogi toimi internetissä nähtävillä vuosina 2012 - 2014. Kiireet, väsymys ja turhat aiheet päätyivät lopulta blogin kohtaloksi. Kirjoittajan teknisen ammattitaidon seurauksena  poistuivat blogista myös kaikki kuvat vahingossa. En väitä, ettäkö tämä blogi tulisi menestymään edeltäjäänsä paremmin, mutta hinku takaisin kirjoittamaan on kova.

Blogin nimi itsessään tulee suoraan edellisestä blogista. Mila at first glance muokkaantuu lyhyesti ja ytimekkäästi suomen kielelle ja toimii tästedes siis nimellä Ensisilmäyksellä. Alun perin blogin edeltäjän nimi lähti siitä, että blogi on ensisilmäys, pieni pintaraapaisu kirjoittajansa elämään jota ei sen syvemmin lähdetä blogissa analysoimaan.

Ihan näin yleisesti; olen Mira. Vuosia mittariin on kertynyt 22 ja toukokuussa luku vaihtuu 23een. Asun toistaiseksi vielä pienessä kaupungissa Pirkanmaalla, mutta kesällä kun saan käteeni lähihoitajan paperit, päähäni lakin ja lähihoitajan luvat, pakkaan pienen ja suloisen kaksioni laatikoissa autoon ja lähden Turkuun parempien työmahdollisuuksien, jatko-opintojen ja ehkä vähän myös poikaystävän perässä. 

En ole mitenkään lahjakas kirjoittamaan tai kuvaamaan, mutta blogin kirjoittamisen paras puoli on etenkin se, että sinne saa järkevästi talteen materiaalia jota voi itsekkin tutkia jälkeenpäin. Edellisen blogin myötä tuli koettua myös nettikiusaamista, joka ei kyllä tämän kylän ihmisten osalta jäänyt vain siihen nettikiusaamiseen. Onnistuin kun onnistuinkin lopulta ottamaan asian käsiini ja siirtämään sen mitättömyyksien laatikkoon. Sain uutta puhtia ja voimaa kirjoittamiseen sekä vahvistuin ihmisenä. Kaiken sen myllerryksen jälkeen arvosanani parantuivat alkaessani yrittää tosissani, tein paljon töitä sekä oman hyvinvointini että tulevaisuuteni eteen, enkä voisi olla kokemuksiini ja saavutuksiini tyytyväisempi. 

Tämä, ihka uudistettu versio edellisestä tulee keskittymään tulevaisuuteen. Uuteen elämään ja sen positiivisiin, mutta myös negatiivisiin puoliin. Mitä liikkuu pian valmistuvan lähihoitajan päässä juuri ennen maaliviivaa? Miten pikkukaupungin kasvatti selviää isossa kaupungissa? Ja mitä tapahtuu kun ennen tumpelo kokki innostuukin yhtäkkiä leipomisesta ja ruoanlaitosta? 

Mulla ei vielä itsellänikään ole sen suurempaa visiota tai toivetta tämän blogin suhteen, mutta pitää katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan!