Kuten oikeastaan aina, startataan blogit kertomalla itsestään. En aijo poiketa tästä traditiosta. Let's menoks. Osa tähän blogiin törmätessään saattaa kuvista tunnistaa tutut kasvot. Mila at first glance blogi toimi internetissä nähtävillä vuosina 2012 - 2014. Kiireet, väsymys ja turhat aiheet päätyivät lopulta blogin kohtaloksi. Kirjoittajan teknisen ammattitaidon seurauksena poistuivat blogista myös kaikki kuvat vahingossa. En väitä, ettäkö tämä blogi tulisi menestymään edeltäjäänsä paremmin, mutta hinku takaisin kirjoittamaan on kova.
Blogin nimi itsessään tulee suoraan edellisestä blogista. Mila at first glance muokkaantuu lyhyesti ja ytimekkäästi suomen kielelle ja toimii tästedes siis nimellä Ensisilmäyksellä. Alun perin blogin edeltäjän nimi lähti siitä, että blogi on ensisilmäys, pieni pintaraapaisu kirjoittajansa elämään jota ei sen syvemmin lähdetä blogissa analysoimaan.
Blogin nimi itsessään tulee suoraan edellisestä blogista. Mila at first glance muokkaantuu lyhyesti ja ytimekkäästi suomen kielelle ja toimii tästedes siis nimellä Ensisilmäyksellä. Alun perin blogin edeltäjän nimi lähti siitä, että blogi on ensisilmäys, pieni pintaraapaisu kirjoittajansa elämään jota ei sen syvemmin lähdetä blogissa analysoimaan.
Ihan näin yleisesti; olen Mira. Vuosia mittariin on kertynyt 22 ja toukokuussa luku vaihtuu 23een. Asun toistaiseksi vielä pienessä kaupungissa Pirkanmaalla, mutta kesällä kun saan käteeni lähihoitajan paperit, päähäni lakin ja lähihoitajan luvat, pakkaan pienen ja suloisen kaksioni laatikoissa autoon ja lähden Turkuun parempien työmahdollisuuksien, jatko-opintojen ja ehkä vähän myös poikaystävän perässä.
En ole mitenkään lahjakas kirjoittamaan tai kuvaamaan, mutta blogin kirjoittamisen paras puoli on etenkin se, että sinne saa järkevästi talteen materiaalia jota voi itsekkin tutkia jälkeenpäin. Edellisen blogin myötä tuli koettua myös nettikiusaamista, joka ei kyllä tämän kylän ihmisten osalta jäänyt vain siihen nettikiusaamiseen. Onnistuin kun onnistuinkin lopulta ottamaan asian käsiini ja siirtämään sen mitättömyyksien laatikkoon. Sain uutta puhtia ja voimaa kirjoittamiseen sekä vahvistuin ihmisenä. Kaiken sen myllerryksen jälkeen arvosanani parantuivat alkaessani yrittää tosissani, tein paljon töitä sekä oman hyvinvointini että tulevaisuuteni eteen, enkä voisi olla kokemuksiini ja saavutuksiini tyytyväisempi.
Tämä, ihka uudistettu versio edellisestä tulee keskittymään tulevaisuuteen. Uuteen elämään ja sen positiivisiin, mutta myös negatiivisiin puoliin. Mitä liikkuu pian valmistuvan lähihoitajan päässä juuri ennen maaliviivaa? Miten pikkukaupungin kasvatti selviää isossa kaupungissa? Ja mitä tapahtuu kun ennen tumpelo kokki innostuukin yhtäkkiä leipomisesta ja ruoanlaitosta?
Mulla ei vielä itsellänikään ole sen suurempaa visiota tai toivetta tämän blogin suhteen, mutta pitää katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
Hei Mira! Täällä kirjoittaa toivon mukaan toukokuussa lähihoitajaksi myöskin valmistuva parikymppinen opiskelijatyttö. Sinusta poiketen muutan Keski-Suomesta (pienen kylän kasvatti kuitenkin) Pirkanmaalle valmistumiseni jälkeen. Vähän jännittää saanko töitä ja millaista elämä uudessa paikassa tulee olemaan. On hauska alkaa seuraamaan tietyllä tavalla saman kohtalon omaavan elämää. :) Jos kiinnostaa lukea minusta enemmän, tuolta löytyy lisää minusta: http://taistelustoori.blogspot.fi/ . Blogini ei juurikaan sisällä sinänsä samanlaista asiaa kuin sinulla, mutta opintojen ja pian koittavan uuden alun myötä samaistun sinuun täysin. Mukavaa kevättä sinulle! :3
VastaaPoistaHei moi, ja ihan super mukavaa kevättä itselles ja tsemppiä hurjasti kevään opintoihin ja etenkin tsemppiä tulevaisuuteen ei-niin-tutussa-ja-turvallisessa paikassa. :) Uusi koti on aina hieno, mutta myös ihan super pelottava juttu, mutta onneks meidät on luotu sopeutumaan. :) Ps. Kommenttis piristi päivää hurjasti.
VastaaPoista