Meitä ihmisiä on moneen junaan ja jokaisella on omat tavat, mieltymykset, tyylit ja ystävät. Kun toisella läheisiä ystäviä on yksi tai muutama voi toisella niitä olla kymmeniä. En usko sanontaan "ei se määrä, vaan laatu" kun puhutaan ihmissuhteista juuri ihmisten eroavaisuuksien vuoksi, sillä sanontahan toimii silloin vaan osalla meistä. Se, että on paljon läheisiä ystäviä ei tee niistä ystävistä yhtään sen huonompia, kuten sanonta antaa olettaa.
Mä taas olen ihminen, jolla ei ole suurta liutaa läheisiä ystäviä ja sekin on ihan ok. En pidä itseäni sulkeutuneena, huonona seurana tai ylipäätään huonona ihmisenä. Kaverit ovat kavereita, eikä kaikkien kanssa klikkaa suurella tunteella. Vähän kuin parisuhde, mutta ei sinne päinkään. Joku sieltä joukosta valloittaa sydämen ja jonkun kanssa homma klikkaa. Muistakaamme myös, että läheiset ystävät eivät myöskään tee muista elämässä pörräävistä ihmisistä yhtään sen arvottomampia.
Eli siis, kenenkään meistä ei tarvitse yrittää olla samanlaisia kuin joku toinen edes ihmissuhteissa. Niin kliseistä kuin se onkin, erilaisuus on rikkaus ja sosiaalinen käyttäytyminen lukeutuu erilaisuuteen. Sanottakoon, että iso liuta ystäviä ei tee kenestäkään tyrkkyä, eikä ripaus heitä tee kenestäkään sulkeutunutta.
Muistakaa myös, että tämä on mun näkemykseni asiaan eikä kenenkään myöskään tarvitse olla asiasta mun kanssani samaa mieltä.
Rakkaudentäyteistä keskiviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti